Kuinka monta herätystä tämä blogi tarvitsee? ilmeisesti äärettömän monta. Eipä tänne tule kirjoiteltua kuin vasta sitten, kun on jotain mielenkiintoista asiaa, josta välttämättä haluaisi kirjoittaa jotain, mutta tavalliset paikat ei kelpaa. (En halua spämmätä ketään facebookissa, twitterissä tai keskustelufoorumeissa.) Eipä siis haittaa, ettei kukaan lue. ^^

 

Antti Valkama kirjoitti osuvasti ( ja kivan pitkästi) OP:n hyvistä puolista. Kannattaa tsekata. Varsinkin tämän seuraavan kohdan lainaan tässä totuutena (QFT):

"Sen vielä totean, että en tiedä toista sarjakuvaa, jossa olisi niin runsaasti merkityksellisiä yksityiskohtia. OP on hillittömän rikas sarja."

Antti mainitsi myös että OP on tulossa ajoissa (jee!) eli tällä viikolla pitäisi tulla. Lisäksi on tulossa suomeen, suomeksi käännettynä OP:n ensimmäinen color walk.

Ilmeisesti tanskalaisten(?) ansiosta. Kun he päättivät kääntää CW:n, niin nyt mekin saadaan se, koska painokustannukset on yhteispainossa pienemmät. JEI! Hankin ehdottomasti tämän. Hinta on luultavasti 20 € paikkeilla.

 

Sitten johonkin ihan muuhun. Conan O'Brien alias Coco. Koko kevät on mennyt seuratessa historiallista jupakkaa. Jos et tiedä mistä puhun, ota selvää. Asia on niin vaikea selittää tyydyttävästi. Toisaalta mua ärsyttää, kun aiheesta on niin paljon virheellisiä ja vääristeleviä selityksiä, mutta olkoon. Pidä itse huoli (sinä olematon ihminen), että otat selvää kunnolla. No Conan saa taas tehdä haastatteluja vapun jälkeen ja odotan sitä innolla. Vaan lehdissä kuitenkin lukee, ettei hän saisi sanoa vieläkään mitään pahaa NBCstä tai Lenosta!! Kuinka pitkäksi aikaa coco on suostunut rajoittamaan sananvapauttaan!? Naurettavaa.

 

Mitäs vielä.. Skip Beatista pitäisi tulla uusi kappale vappuna. Sitä myöskin odottelen. Toivottavasti tässä arkissa tapahtuu jotain pääparin suhdetta edistävää, kuten varmaan tapahtuukin..

OPn kappale ei ilmeisesti tule tällä viikolla. Japanissa golden week, tai jotain.. Odottavan aika on pitkä.. Huoh..

Tässä lopuksi mielenkiintoista lyriikkaa Sur-rurilta:

Elämme sumussa,

"Paljonko sulla on pisteitä?" 

Onko seuraavanlaisia juttuja liian vaarallista miettiä?:

Mikä on turhaa ja millä on oikeasti merkitystä

"Kaukosäätimeni ovat epäjärjestyksessä."

 

Tuhlaanko energiani tavoittelemalla täysin merkityksettömiä juttuja, jotka upottaa mut vaan lopulta visvaiseen lantaläjään?

En halua metsästää,

en halua painia,

en halua alistaa,

en halua alistua,

en halua kilpailla,

en halua kahleita,

en halua vittuiluu,

en halua kahlehtia,

en halua sotaa enkä taloussanomia,

en halua väkivaltaa enkä kateutta,

en halua kellariin,

en halua tapella,

en halua satuttaa enkä (aina) mokailla.

 

Elämme usvassa.

Paljonko mulla on pisteitä?

Miten niitä lasketaan ja mitä pisteitä mä tarkotan?

Turhaa nyt on esimerkiksi pommittaminen ja turhaa on pommitetuksi joutuminen.

Turhaa on olla yksinäinen.

 

Tuhlaanko.. jne.

 

 

Eilein kun valittelin rahasta, niin mitäs tännän sitten tapahtuu? Kuulen radiosta että veronpalautukset tulevat tänään! Ja tottahan se on. Siellä se möllöttää jo mun tilillä yhdessä opintotuen kanssa. Nyt voin ostaa sen kameran, jota olen niin kaivannut, sekä talvikengät noilla veronpalautuksilla ja jatkaa Diana Wynne Jonesien ostamista hiljalleen. Hurraa! Nyt kun vain löytyisi aikaa käydä siellä kaupoilla.

One piecessa on meneillään jännät paikat nykyään. Haluan kovasti nähdä miten Luffyn pelastusoperaatio onnistuu. Varsinkin kun tuntuu että melkein kaikki vähänkin maineekkaat piraatit ja merivoimien kannattajat kokoontuvat samaan paikkaa. Monia ollaankin jo nähty. Oli myös hyvä että muittenkin olkihattujen olinpaikoista näytettiin välähdykset. En kyllä näe että sitä ruvettais nyt tekemään useammin tai että yhdellä kertaa keskityttäisiin johonkuun muuhun kuin Luffyyn kauheen pitkäksi aikaa. Luffy kun on kuitenkin päähahmo. Muille keskipisteenä oleminen ei suju niin hyvin, se katkoisi liikaa tarinaa. (siten ettei se liittyisi pääjuoneen, flashbackithän liittyvät vahvasti juoneen ja ovat siksi eri asia)

Vähän taisi lipsahtaa tänään kun menin ja tilasin DWJ:n Merlin-salaliiton. Ei olis ehkä pitänyt, mutta paniikki iski, koska sekin voi olla kohta loppuunmyyty. Liikkuvaa linnaa ja Derkinhovin mustaa ruhtinasta ei nimittäin enää löydy. Ja tietysti haussa on Kyylän kyydissä sekä Noidan veli, mutta ne nyt on niin vanhoja ettei niiden löytymisen vaikeus ole ihme. Miksi kaikista turhista kirjoista löytyy miljoona kopiota kirjakauppojen hyllyllä mutta DWJ:n kirjoista ei yhtään tai vain muutama? Tänä syksynä julkaistusta Rönsyilevästä talosta on näkynyt vain pari hassua kirjaa kirjakaupoissa. Liian pienet painokset, liian vähän ostajia vai liian paljon ostajia? Kannattaa muuten ihmeessä ostaa oma rönsyilevä talonsa niin kauan kuin niitä on saatavilla. Ties kaunko olen kironnut sitä etten ostanut Liikkuvaa linnaa silloin kun oli mahdollisuus. Ostin sen sijaan leijuvan linnan ja ajattelin ostaa liikkuvan myöhemmin. Nyt leijuvaa on kyllä tarjolla mutta liikkuvaa ei. Pitäisi varmaan kirjoittaa WSOY:lle että ottaisivat uuden painoksen.. ja samalla kaikista muista vanhoista myös. Pitäis varmaan ostaa Derkinhovi tässä myös niin kauan kun sitä saa vielä käytettynä, mutta ei mitenkään huvittais maksaa kahtakymppiä käytetystä.. No oon kyllä ihan tyytyväinen tähän merlin-salaliitto tilaukseen. Opintotuki tulee kohta ja se oli alennuksessakin. :) Mutta kyllä aika paniikki on ostaa, koska noista enkunkielisistä painoksistakin voi tulla loppuunmyytyjä ihan koska vaan..

Tällä viikolla en muuten ole tehnyt paljon muuta kuin kouluhommia, ja siltikin on hitosti hommia tekemättä. heh heh ja ei niitä voi jättää joululomaksikaan.

Päätin herättää tämän blogin taas henkiin. Ehkä jaksaisin joskus kirjoitella tänne, kun on hienompi ulkonäkökin tällä.. Mutta voi hyvinkin olla ettei se niin mee. Nyt on kuitenkin tekemisen into tullut ja pysynyt yllättävän vahvana koko kuukauden. Siispä olen haalinut itselleni tekemistä roppakaupalla ja jatkanut vanhoja projekteja. Olen jo tänä kuukautena kirjoittanut kirjaa, piirtänyt, tehnyt yllättävän toimekkaasti kotitehtäviä, ommellut ja aloittanut tekemään uutta amv:tä. Kirjan kirjoittaminen sujui mallikaasti kun oli sen tään aikataulu. (On kansainvälinen kirjan kirjoitus kuukausi, ja kuukaudessa pitäisi saada 50 000 sanaa kirjoitettua) Tarina eteni ihan kohtuullisen hyvää tahtia siihen 5000 saakka, mutta sitten iski vain yksinkertaisesti kiire, väsy ja laiskuus, johtuen ihan kokeista, esitelmistä ja labroista. Mutta nyt on jo päällä toivottomuus, koska olen 7000 sanassa, elis siis hitosti jäljessä, kun aikaa on enää viikko. Olihan tässä ylimääräiset 3 päivää lomaa, jotka ajattelin kuluttaa kirjoittamalla, mutta se toivottomuus ja sitten kaikkien muiden kivojen tekemisten runsaus sai voiton. Tuleva AMV on one piece aiheinen, kuinkas muuten, ja se oli vaan pakko tehdä (tai siis aloittaa tekemään) kun kuulin disco ensemblen biisin we can stop whenever we want. Upea energinen biisi, joka sopii sanoitukseltaankin op:hen. Niinpä kun sain biisin käteeni (ostin levyn ja sain kelloni patterin vaihdettua. Miten kukaan pystyy olemaan ilman kelloa. ja kännykästä ei todellakaan pysty katsomaan mitään) rupesin latailemaan animea koneelle. Kotona kyllä oli kauhena hidas netti... No en osaa kuitenkaan sanoa koska se sitten tulee valmiiksi, koska eihän minun eka AMV yritelmänikään ole vielä valmistunut, vaikka aloitin sen tekemään monia vuosia sitten.

Jotain sentään sain valmiiksi, eli sain ommeltua verhot huoneeseeni. no olisinhan mä ne ennemminkin tehnyt mutta meillä ei ollut toimivaa ompelukonetta. mutta nyt on ongelmia ripustamisen kanssa... en jaksa kertoa tylsiä yksityiskohtia. Mutta mistä mun pitikään kertoa.. Niin siitä että piirsin uuden kuvan usopin piraatti galleriaan. Se on kuva Namista ja mallia on otettu UK:n ELLE-lehdestä, missä Mary Kate Olsen poseeraa samalla tavalla kannessa. Se on tehty ja lähetetty jo aikoja sitten, mutta sain väritetyksi sen tänään.

Skannauksesta ei tullut oikein hyvää, mutta ei voi mitään. Huomenna on viestinnän esitelmä ja vähän huolestuttaa etten jännitä kauhhesti, vaan olen vain muuten levoton. kaikki jännitys saisi tulla nyt eikä sitten esityksessä. Vois ehkä harjoitella vielä sitä.. vaikka nyt onkin kello jo puoli yksitoista. Onneksi on äänieristetyt ovet :)

Täällä ollaan taas!

Olinpas täs viikonloppuna Tampere kuplii sarjakuvamessuilla. Ostin kasan One Piece pokkareita halvalla! :) 2,4 ja 13 yhteensä kympillä sangatsun pöydästä ja 11 ja 14 oli 4,50e kappale. Oon niin happy kun sain viimein ostettua puuttuvia. Enää puuttuu viisi ^_^

Ite messuilla en ollut kauhesti missään paneeleissa tai luennoilla. Ekaksi mentiin kaverin kanssa kissatyttö-paneeliin, koska ei ollut oikein mitään muutakaa ohjelmassa. Häivyttiin kyllä aika pikaisesti kun kuunneltiin vähänaikaan. Selasin siinä vähän juuri ostamiani one pieceja ja kuuntelin puolella korvalla. kyllä oli älytöntä juttua :D "Millainen kissatyttö on?" *mikrofooni siirtyy kuuluvasti pöydän toiseen päähän* "Sillä on korvat, häntä ja ehkä tassutkin" "samaa mieltä" *mikrofoni siirtyy* "Entä persoonallisuus?" "Se on sellainen ja sellainen" "joo, niin on" "mitä kissatytön cosplayaamiseen sitten tarvitaan?" "No panta jossa on korvat riittää" "mutta häntä ja muut on ihan plussaa" ja niin se jatkui. Ja kiviäkin kiinnosti. Kyllä saa olla aikamoinen kissatyttöfani jos sellaista jaksaa kuunnella tai aivan tietämätön koska luulis sitä tajuavan ihan yhdestä kuvasta minkälainen kissatyttö on. Mä en tiedä miten ne sai siitä tunniksi juttua, varmaan ei saanutkaan.. >_>;

No sen jälkeen mentiin hieman ostoksille ja tultiin takaisin kattomaan cosplay kisaa. Sinne oli aivan mielettömän pitkä jono, joka kasvoi vaan takanamme. ja sitten siellä oli sellainen ukkeli joka huusi ihmisiä kurkku suoran asettumaan jonoon ja se kuulosti aika vihaiselta. Mut se rauhottui sitten lopulta. ^_^; Aloin ajettelemaan, ettei me päästäkään koko kisaa kattomaan, mut päästiin me lopulta ja aika hyvälle paikoillekin koska se finnkinon sali oli jättisuuri. Enhän minä maalaisena ollu tottunut noin isoihin saleihin. Cosplay asut oli suurimmaksi osaksi tosi hyviä. Mun suosikki oli Bon Clay asu. Se oli tosi hyvin tehty ja pukuilija esiintyikin hyvin Bontsimaisesti. Petyin, kun se ei päässyt finaaliin.

Sen jälkeen suuntasimme syömään ja kämpille löhöilemään. Kaveri osti kirjakaupasta kiroileva siili kirjan ja kun hoksasimme että sarjakuvan piirtäjä oli messuilla, niin tietysti menimme sen haastatteluun (joka oli paljon parempi kuin mikään kissatyttö paneeli) ja kaveri sai signeerauksen kirjaansa.

Siinäpä se. Vaikka kaikenlaista muutakin tapahtui, en jaksa sitä nyt kertoa.